Eilen ja tänään olin taasen vauhdissa turistikierroksieni suhteen. Halusin isäni suosittelemana nähdä suolakaivoksen, joka onkin yksi suosituimpia vähtävyyksiä Krakovassa. Pikkubussi jälleen nouti minut kyytiin hotellilta ja kävimme myös muutamasta muusta hotellista bussin täyteen porukkaa.

Wieliczka sijaitsee 15 kilometrin päässä Krakovan keskustasta. Kaivos kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja se on yksi vanhimmista kaivoksista. Siellä tuotettiin yhtäjaksoisesti suolaa 700 vuotta 1300-luvulta aina 2007 vuoteen asti. Turistikierroksella pääsee näkemään yksi, kaksi ja kolmoskerroksen, vaikka koko kaivoksessa yhteensä on nk. yhdeksän kerrosta, joissa aikoinaan kaivosmiehet ovat työskennelleet.

 

 

Kierros alkaa mukavasti pienellä hikijumpalla, nimittäin ensimmäisenä saimme ryhmän kanssa kävellä 400 porrasta ensimmäiseen kerrokseen asti. Suolakaivokseen mentäessä kannattaa varata hyvät kävelykengät (pääosin oli tasaista pintaa millä kävellä, mutta kävelyä lähinnä tuli niin paljon että meikäläisen jalat olisi varmaan korkkareissa huutanut hoosiannaa) sekä myös kesäkaudella kannattaa ottaa joku pidempi paita mukaan. Ajottain nimittäin varsinkin lampien läheisyydessä oli aika vilpoista ja pahimmillaan lämpötila saattaa kaivoksessa laskea +14 asteeseen. Kaivos on aika utuisesti valaistu koko matkan ajalta ja ajoittain oli hieman hämärääkin, joten kameran kanssa seikkailevat voivat myös varautua tähän. :)

 

 

Noh, portaat laskeuduttuamme aloimmekin kiertämään paikkaa tarkemmin. Menimme monista puisista ovista läpi aina seuraavalle ovelle asti ja välillä tuntui, että nämä ovetko nyt on niitä mitä tultiin tänne tuijottamaan. Osa käytävistä oli maalattu valkoisiksi, että kaivosmiehet pystyivät aikoinaan laittamaan käytävien varrelle öljylamput ja valkoiset seinät hohtivat valoa kauemmas. Wieliczkan suolaa on pääasiallisesti käytetty tiesuolaukseen sekä terveyssuolaksi, kuten kylpysuolaksi. Oppaamme oli aivan mahtava, hän muisti heittää vitsiä joka väliin ja tähänkin liittyen hän tokaisi että "tämän takia olen säilynyt niin hyvännäköisenä kun olen 11 vuotta täällä työskennellyt". Opas puhui hyvää englantia ja hän kertoi mielenkiintoisia pikkujuttuja jokaisella etapillamme.

 

 

 

 

Suolakaivos on entisöity (tai mitä sanaa tähän nyt kukakin käyttää) siistiksi ja helppokulkuiseksi. Pääsimme turistikierroksella näkemään mm. erilaisia kaivostyöhön liittyviä työvälineitä, kaivostyöpukuja, monenmoisia kivipatsaita, suolamöykkyjä seinissä ja kappeleita. Kappelit kaivoksen sisällä olivat ehdottoman hienoja. Melkeinpä voisin jo todeta haluavani häät suolakaivoksen kappelissa! ;) Ja tuttuun tapaan toki meillä oli "pakolliset" kierrokset kaivoksen sisällä olevissa turistikaupoissa, niitä ei voinut vältellä koska reitti kulki muutaman "nakkikioskin" ja turistitavarakioskin läpi. Näissä lähinnä myytiin kylpysuolaa sekä ruokasuolaa ja mausteita. En usko, että kyseiset suolat ovat Wieliczkasta taottua suolaa koska ymmärrykseni mukaan pikkuhiljaa turisteille myytävä alkuperäinen suolan myynti hiipui hyvin pian virallisen kaivostoiminnan jälkeen. Lisäksi kaivoksessa oli ravintoloita. Näimme myös muutaman sisälammen likellä mahtavia valo- ja ääniefektiesityksiä, joissa saimme kuulla aitoja kaivosääniä.

 

 

 

Paluu syvältä maan sisältä tapahtui suhteellisen ahtaassa hississä, joten jos koet kammoa pimeästä tai ahtaudesta, en suosittele menemään kaivokseen. Hissiin mahtui kerralla yhdeksän ihmistä ja hissi ylös kulki aivan järkyttävän kovaa vauhtia täydessä pimeydessä kohti uloskäyntiä. Lisäksi jouduimme jonottamaan 20 minuuttia hissiin, koska kaivoksilla on toiminnasssa vain kaksi hissiä jolla pääsee ulos ylärakennukseen. Kierroksen oltua ohi takaisin pikkubussiin ja matka kohti hotellia jatkukoon. Kaivoksen jälkeen iho tuntui jotenkin nihkeältä, en tiedä johtuiko ajoittaisesta hikoilusta ja kylmyydestä vai oliko kaivoksessa oikeasti sitä maagista suolan voimaa.

 

Tänään torstaina ajattelin mennä käväisemään Historical Museum of the Miasta Krakowassa, jota tuttavallisemmin kutsutaan Oskar Schindlerin museoksi. Museo lyhyesti kertoo saksalaisten miehitysajasta Krakovassa toisen maailmansodan aikana. Museorakennus on toiminut vuosina 1940-1944 Oscar Schindlerin emalitehtaana, jonne hän otti tehtaan juutalaisia työntekijöitä välttääkseen heidän joutumisen keskitysleirille. Elokuva Schindlerin lista on osittain kuvattu rakennuksessa.

 

Otin Galerie Krakowskan etupuolelta tramin, eli ratikan numero 3 jolla pääsee kätevästi ihan museon lähettyville. Yhdensuuntainen aikuisten lippu maksoi 2,80 slotia, eli noin 70 senttiä. Jäin pois Limo-kadulla (harmi etten painanut mieleeni tarkemmin mikä oli pysäkin nimi!) josta kävelymatkaa vielä museolle oli muutama sata metriä. Lippu museon sisälle maksoi 19 slotia, joka on euroina 4,50 euroa. Museo on mielestäni kyllä ihan yksi hienoimmista museoista jossa olen käynyt. Lähinnä ehkä sen takia, että aitoja esineitä menneisyydestä oli paljon sekä museossa oli paljon videopisteitä, joissa sait nähdä mm. paljon henkilöhaastatteluja. Lisäksi museon yläkerta oli vuorattu täyteen kuvia jotka havannoivat sodan alkamista ja juutalaisten kohtaloa. Ensimmäisessä "pisteessä" havainnoitiin sodan alkamista ja sen vaikutusta Puolaan. Kerros oli hienosti rakennettu ja siellä oli aidon kuuloiset sodan äänet (mm. kun pommit tippuivat maahan) sekä valoefektit olivat hienot. Museosta sai siis nauttia oikein kaikilla aisteilla.

 

 

 

Aito sodanaikainen pommi museossa.

 

Sodan ajalta löytyneitä ja säilyneitä ihmisten arvoesineitä.

 

 

Lisäksi museossa näin aidon pommisuojan, jossa ihmiset ovat asuneet. Museossa oli näytillä myös toisen maailmansodan aikaisia vaatteita, parturitilat, apteekkiesineistöä, valokuvia, dokumentteja, juna-aikatauluja ym.

 

Tämän jälkeen otin jälleen tramin numero 3 matkatakseni keskustaan. Menin suoraan pysäkiltä vanhaan kaupunkiin, jossa kävelin torilla hetken aikaa ja ihastelin matkamuistomyymälöistä. Todettuani matkamuistojen suolaisen hinnan, tallustelin rauhassa kaupungilla hetken aikaa ja ajattelin mennä viilentymään ja kiertelemään Galeria Krakowskaan. Sieltä löysin itselleni kahdet kengät (tennarit + kesäpopot) noin 15 eurolla sekä ihastelin vaatekauppojen tarjontaa ja kirjakauppoja. Puola on edelleenkin mieluisa minulle hintatason suhteen. Oltuani aivan puhki ja poikki, tallustelinkin suoraan hotelliini Station Aparthotelliin, jossa otin ravintolasta lasipullon kokista. Samalla rupattelin ravintolan tarjoilijoiden kanssa Suomesta ja millainen Suomen kesä on. Toinen tarjoilijatyttö pyysi minulta blogini osoitetta, että hän voisi nähdä kuvia matkaltani. Moni paikallinen onkin kertonut käyvänsä Suomessa, mistä olen ihan iloinen että täällä tiedostetaan meidän maamme hieman paremmin kuin Kanadassa. :)

 

Nyt tänne Krakovaan tuli jumalaton ukkosmyräkkä ja vesisade, jota jo enteilinkin päivän mittaan. Ilma oli _todella_ hiostava, joten ilma oli jo odotettavissa. Seuraavaksi nautin illallisen ja suuntaankin pakkaamaan laukkuja. Huomenna illalla lento lähtee kohti Suomea, jossa olenkin perillä yöllä. Sieltä menen Kanadan kämppikseni luokse nukkumaan pariksi tunniksi, sitten junalla kohti Joensuuta ja kohti KOTIA. Äiti ja isä on vastaanottokomiteassa vastassa. Kolmen kuukauden seikkailut maailmalla päättyvät siis pian.