Aamupuhteiksi lenkkeilimme tänään kämppikseni kanssa läheiselle Tim Hortons kahvilalle, jossa nautin aamupalaksi vanilla latten ja croissantin. Hintaa aamupalalle tuli noin viisi dollaria, joka mielestäni oli ihan ok hinta medium-kokoiselle kahville (3-4 dl) sekä vastapaistetulle croissantille. Tim Hortons-kahviloita näkee ympäri Torontoa, koska se on suurin yksittäinen kahvilaketju Kanadassa.

Vaikka Suomessakin juodaan paljon kahvia, niin täällä take away-kahvittelu on huipussaan, mistä olen hämmästynyt. Tänäänkin kun kävin Toronton ydinkeskustassa kävelemässä Yonge Streetiä pitkin (joka on muuten maailman pisin katu, 1 896 km pitkä), ihmiset juoksivat minua vastaan take away-kupposet käsissään hätäisiltä näyttäen. Tänään taitettua matkaani Greenwood avenuelta (missä asun) keskustaan, taksikuskikin joi janoonsa jääkahvia. Mielenkiintoista.

Ensimmäisenä ydinkeskustassa suuntasin Hockey hall of Fameen. Liput paikkaan maksoi 17,50 dollaria, eli noin 12 euroa. Paikka oli todella iso ja sijaitsi jännästi ison pilvenpiirtäjän alakerrassa. Samaan aikaan hallissa oli ilmeisesti luokkaretkeläisiä, koska paikka oli ihan ääriään myöten täynnä kolmen aikaan iltapäivällä. Itseäni kiehtoi NHL:n historia erityisesti ja vanhat pokaalit sekä pelivarusteet, joita pääsinkin näkemään kiitettävissä määrin.

Yllättäin menin myös bongaamaan Stanley Cup-pokaalin, eli hopeapytyn aka. "pojan". Alla olevassa kuvassa näette Stanley cup-pokaalin "huoneen" kattolasituksen. Tunnelma pokaalin äärellä kaikilla oli innostunut, harras ja uskomaton. SIINÄKÖ SE NYT ON! Ihan ujona minäkin tunkeudun patsaan luokse. Patsaan vieressä oli vahtimestari, joka reippaasti englanniksi kehoitti minua menemään lähemmäksi pokaalia. "Pokaalia saa halata ja suukotella, ei tarvitse ujostella!" :D No, niinhän se minäkin sitten halailin mokomaa pystiä onnessani ja sain kuvia pokaalista. Valitettavasti tänne en saanut lisättyä kuvia, koska edelleenkään tämä hieno blogialusta ei anna kääntää kuvia oikein päin..

Nähtyäni oleellisen Hockey hall of Famesta, ostin puodista pari tuliaista itselleni. Siitä tallustelin matkamuistomyymälään, josta kävin ostamassa muutaman kortin myöhempää postittamista varten. Uteliaisuus ja into vielä riitti pidemmällekin kävelyreissulle, joten suuntasin katseeni kohti Yonge streetiä. Bongasin jonkun ajan päästä Hard rock Cafe Toronton, jonne pistäydyin juomaan ja syömään. Ateriaksi päädyin ottamaan kanapastaa, joka oli taivaallisen hyvää. Todella iso drinkki, ruoka ja vesilasi maksoivat noin 20 euroa joka mielestäni nyt oli ihan normaali "suolainen" hinta kyseisessä ketjussa. Päätin syömisen jälkeen vielä jatkaa matkaani vähän aikaa, kunnes huomasin lähestyvän vesisateen. Poikkesin nopeasti siis pikkumarketissa hakemassa kipeälle kämppikselleni kokista ja ostin pussillisen KitKat-kuutioita illaksi. Vesisateen yltyessä massiiviseksi otin nk. peukalotaksin ja suuntasin turvallisesti pitemmän kaavan mukaan takaisin asunnolle. Taksimatka maksoi hieman normaalia enemmän, koska halusin välttää turhan liikennevaloissa seisomisen, joten ajelimme pikkukatuja pitkin. Taksimatka maksoi tasan 30 dollaria (20 euroa) ja matkaa yhteen suuntaan kertyi noin 15 kilometriä kiertoajeluineen. Taksikuskin kanssa meillä oli oikein mukavat keskustelut mm. suomalaisesta opiskelusta, jääkiekosta, kielin puhumisesta ja säästä. Small talk-kulttuuri siis kukkii ja voi hyvin täällä, joka on aika ajoittain jopa rasittavaa. Vaikka en ole täällä ollut montaa päivää, niin voin jo nyt kertoa että en ole kyseisen kulttuurin ihmisiä - kyllästyttää kertoa kaikille ihmisille, mitä minulle kuuluu ja mistä olen kotoisin. :D

Tosin paluumatkan taksikuski oli niin herttainen kuunnellessa juttujani, että hän luuli kielitaitoni perusteella minun olevan brittiläinen. Kun paljastin olevani Suomesta, hyvä ettei taksikuski ajanut kolaria ollessaan niin yllättynyt ja kiinnostunut. Ensimmäinen asia mitä hän kykeni tiedon jälkeen sanomaan, oli "TEEMU SELÄNNE!" Se on jännä, miten se on se yksi ainut asia mitä ihmiset täällä Suomesta tietävät ja mistä aina saadaan puheenaihe alkuun. Lisäksi paikallisilla on todella hyvä kuva Suomesta (noin yleisesti) ja he ovat yllättyneitä siitä kuinka hyvin ja paljon eri kieliä osaamme puhua. Päivittäinen kielikylvyssä uiminen on vähän raskasta ja iltaisin olo on aina vähän väsynyt. Siksi onkin kiva että minulla on suomalaiset kämppäkaverit, että tulee puhuttua myös suomenkieltäkin välissä.

Nyt makaan kalliin kämppämme designsohvan pohjalla väsyneenä. Onhan kello Suomessa jo puoli neljä aamulla, kun tätä kirjoittelen. Täällä sataa jälleen kerran kaatamalla vettä ja ukkonenkin jyrisi jo muutaman kerran. Tänään oli noin yleisesti ottaen todella kuuma päivä (lähemmäs 20 astetta) ja se kyllä näkyi meikäläisen hikoilun määrässä. Huomenna tarkoitukseni on suunnata kenties pienelle sisävesiristeilylle, jos ilmat sen sallivat.

Kettu, eli minä, kuittaan Torontosta, East Yorkista (tarkka sijainti Greenwood avenue).