Niin.

Sitä helposti tässä junamatkalla pohtii tuotakin vaihtoehtoa kotoutuessaan Helsingistä takaisin opiskelupaikkakunnalle suhteellisen tyyriin, pakollisen lääkärireissun jälkeen.

Ei ole ollut mitään ilmaista tämä Kanadaan lähteminen, mutta odotan että kyllä ne elämykset ovat kultaakin kalliimpia mitä tulen Kanadassa kokemaan. Tänään siis olen hoitanut yhden pakollisen listan asian pois alta - lääkärintarkastuksen. Ennen Kanadaan lähtöä (lähden siis suorittamaan työharjoittelua kesäksi) pitää käydä Helsingissä lääkärikeskus Aavalla lääkärintarkastuksessa. Lääkärintarkastuksen voi tehdä vain yksi ihminen (ilmeisesti) koko Suomessa ja kyseinen lääkäri työskentelee nimenomaisella klinikalla. Lyhyt tunnin visiitti maksoi minulle 311 euroa Kela-korvauksineen, nice. Tiedänpähän ainakin että opintotuki tuli ja meni juuri tänään mukavasti tililtäni.

Lääkärintarkistus sisälsi tapaamisen lääkärin kanssa, jossa minulta mittautettiin verenpaine, tutkittiin näkö, tehtiin tarkentavia kysymyksiä terveydentilastani ja lääkäri kuunteli sydänäänet. Näiden rutiinitutkimusten jälkeen minut passitettiin veri- ja virtsakokeille pari kerrosta alemmaksi. Nämähän hoituivat meikäläisesti totuttuun tapaan nopeasti ja jännittämättä, jonka jälkeen pääsinkin keuhkoröntgenkuvauksiin muutaman kerroksen alemmas. Mukavasti hammasta purren maksoin laskun toimistoon ja lähdin taplaamaan rautatieasemalle väsyneenä, mutta onnellisena koska to do-lista lyheni jälleen yhdellä asialla.

Jos harkitset lähteväsi Kanadaan harjoitteluun, varaa paperiasioihin runsaasti aikaa. CIMO järjestää kaksi kertaa vuodessa haun mm. Kanadan vaihtokohteisiin, mutta itse en harmillisesti näihin hakuihin oikein syttynyt tarpeeksi ajoissa. Lähden siis omatoimisesti harjoitteluun, mutta CIMO on auttanut minua kiitettävästi asioissa. Erona miksi kannattaa CIMOn haun kautta lähteä vaihtoon, on yksinkertaisesti se että sieltä saa melkoisen ruhtinaalliset tuet vaihdon ajalle.

Paperiasioista olen saanut kyllä melkein päätoimisen työn itselleni muutamaksi kuukautta. Kanadaan lähteminen on kuitenkin hieman eri juttu, kun se että lähtisit Viroon vaihtoon. Kaikki vakuutusasiat on pitänyt penkoa alusta loppuun (mitä kaikkea vakuutus kattaa, onko se voimassa siinä ja siinä maassa blaablaablaa), auto piti poistaa tieliikennekäytöstä, piti hankkia alivuokralainen omaan vuokra-asuntoon, piti hankkia vuokra-asunto Kanadasta, lentoliput, lääkitykset ja saako niitä kuljettaa missä muodossa ja kuinka paljon, tarvitsenko työluvan/viisumin/mitänäitänyton, stipendit ja koulun rahoitukset, pankkikorttiasiat, minkälaiset pistorasiat Kanadassa on jne. Parhaimmillaan puhelimessa on saanut viikossa valehtelematta roikkua useamman tunnin sekä netti on ollut aika kätevä ystävä näiden asioiden selvittämiseen. Nyt jos minulle selviää että joku asia on jäänyt hoitamatta, en yksinkertaisesti varmaan jaksa välittää jos se on joku pienempi hoidettava asia. Lääkärinkäynnin jälkeen tuntuu, että nyt vihdoin ja viimein kaikki on hoidettu ja odotan vain 12.5 päivän saapuvan. Lentoni lähtee klo 15.30 paikallista aikaa, lennän Islannin kautta Torontoon. Perslihasten hellä kohtelu on siis taattu.

Nyt minun pitäisi suorittaa vielä muutamat luennot sekä seminaarit ennen lähtöä. En ole vielä menettänyt yöuniani ajatellessani lähtöä. Onneksi ulkomailla asumisesta ja matkailusta on kokemusta, joten itseni tuntien loppupaniikki iskee vasta lentokentällä. Äiti on kuitenkin onneksi opettanut minulle että kunhan on lääkkeet ja passi mukana, niillä pärjää pitkälle.

Aivotyöskentelyni on niin totaalisen jäässä tällä hetkellä, että taidan vain päätyä katsomaan junan ikkunasta komiaa auringonlaskua. Tästä pitää nauttia ennen lähtöä, koska ehdottomasti yksi lempiasioitani Suomessa on sen kaunis luonto. Ja hiljaisuus.