Huh. Kyseinen viikko on mennyt nopeasti uutta oppiessa työharjoittelupaikassani. Olen kuitenkin todella nopeasti oma-aloitteisuudellani saanut kontaktin asukkaisiin, josta harjoittelun ohjaajani onkin kehunut minua. Asukkaat ovat aivan ihania Suomikodissa ja päivittäinen kielikylpy tekee väsyttävän olon töiden päätteeksi. Tällä viikolla olen puhunut ruotsia, vähän saksaa, englantia ja muutaman sana viroa töissä. Pääasiallisesti asukkaat puhuvat suomea ja suurinosa omista kollegoistani puhuu myös suomea. Puhumme aika usein suomea ja englantia samassa lauseessa sekaisin, koska ei voi enää muistaa kaikkia sanoja suomeksi. Olen töissä saanut kuulla asiakkailta aivan uskomattomia tarinoita menneestä sekä olen päässyt näkemään upeita vanhan ajan valokuvia.

Tänään lauantaina minulla on ollut vapaapäivä töistä, jonka jälkeen aloitankin sunnuntaina seitsemän päivän työputken. Olen päässyt vetämään aktiviteetteja itsekseni sekä olen ollut tukena asukkaiden arjessa. Sosionomiopiskelijana minulla on aika hyvin rajattu työtehtävät minimiin, koska esimerkiksi en saa tehdä ollenkaan kotihoidon puolella töitä, enkä viedä asukkaita vessaan. Tämä on hieman tuottanut pohdintaa työpaikallani, mutta varmistin asian vielä koulultani joka sanoi että asia on todellakin näin. Meitä on nyt kolme suomalaista tyttöä harjoittelemassa kesällä Suomikodissa, joten asukkaat ovat olleet tästä innoissaan että kesäkaudeksi heitä ei unohdeta lopullisesti.

Torstaina myös minun viimeinen kämppäkaveri saapui paikalle Suomesta. Kämppis toi mukanaan ruisleipää, suomalaista kahvia, teetä ja salmiakkia.

Kovin tuollaisia itsestään selviä asioita sitä vaan kaipaa Suomesta vaikken todellakaan ole ollut pitkään vielä Kanadassa. Paahtoleivän mussuttaminen alkaa jo käymään suolistolle vaaralliseksi, joten on ihanaa kun kämppis toi ruisleipää mukanansa. Lisäksi paikallinen kahvi on vain niin perhanan pahaa, että tulen muistamaan tämän traumatisoivan kokemuksen lopun elämääni kahvin suhteen..

Eilen perjantaina järjestimme uudelle kämppiksellemme "tervetuliaisjuhlat", jonne kutsuimme toisen kämppikseni kanssa ystävämme Russellin ja Miken. Ostimme yhdessä ruokaa, jotka sitten grillasimme ja lisäksi toki meillä oli alkoholia enemmän kuin laki sallii viidelle ihmiselle. Grillasimme mm. halloumjuustoa, porkchopseja, parsaa, herkkusieniä pekonilla, omenoita pekonilla jne. Itse ostin ruoan seuraksi lähikauppamme viinikaupasta noin 5 euroa maksavan todella hyvän valkoviinin, jonka vetäisinkin huiviin syömisen lomassa nopeasti. :D Sää oli todella lämmin ja kaunis pitkälle iltaan, joten istuimme takaterassillamme kuuntelemassa suomalaista musiikkia ja grillaamassa pitkälle yöhön (tai no Russell grillasi ruoat, koska hän välttämättä halusi tehdä sen). Ilta olikin todella hauska, vaikka väsymyksestä johtuen taisin mennä jo ensimmäisten joukossa nukkumaan (jos en väärin muista). Aamulla pojat ystävällisesti auttoivat meitä siivoamaan keittiön, mikä on aivan ällistyttävää koska me emme edes pyytäneet heidän siivoavan. Katsoimme Tsekki-Suomi-peliä ja joimme muutaman janojuoman sillä aikaa kun MIEHET SIIVOSIVAT.

Tännekin on jo ilmojen puolesta kesä saapunut, lämpötila on yli 20 astetta päivittäin ja illallakin lämpötilat pysyvät reippaasti yli 10 asteen. Ensiviikolla teen muutaman iltavuoron töissä, joten ajattelin jos uskaltaisin vihdoin ja viimein mennä polkupyörällä töihin. On vain niin helppoa tuolla bussilla kulkea ovelta ovelle, joten laiskana ihmisenä olen tämän viikkoa kulkenut töihin bussilla.. Ensiviikolla pääsen näkemään terapiakoiratyöskentelyä sekä menemme kämppikseni kanssa katsomaan (joka on samassa paikassa harjoittelussa kun minä) italialaisen vanhusten hoitopaikan työskentelyä josta menemme illalliselle kyseisen laitoksen työntekijöiden kanssa. Lisäksi vietämme 100-vuotissynttäreitä Suomikodissa asukkaan kunniaksi. Joten ensiviikko on varmasti vilinää ja vilskettä täynnä. Toivotaan, että viimeistään siinä vaiheessa olen sisäistänyt jo uusia asioita itselleni että voin kertoa teille lisää työstäni ja samalla täällä olemisestani. Terveiset teille kaikille Suomeen! :)