Sain maanantaipäivän, eli Victoria dayn, kunniaksi itselleni paikallisen kanadalais-ranskalaisen miehen näyttämään minulle paikkoja Torontosta. Russell on asunut koko ikänsä Torontossa ja hänen vanhempansa ovat kotoisin Ranskasta. Russell siis puhuu toisena kielenään ranskaa englannin lisäksi, mikä onkin yleinen kieli täälläpäin.

Tapasimme iltapäivällä Unionin kohdilla. Menin kätevästi metrolla Greenwoodilta Uniolle asti yksin ja siitä kävelin Rogers Centerin eteen jossa tapasimme Russellin kanssa. Siitä lähdimme helteisen päivän kunniaksi lähimpään Tim Hortonsiin noutamaan mielettömän hyvät jäävaniljalattet mukaamme. Kävelimme ristiin rastiin kaupunkia, kunnes bongasimme Ripley's aquariumin jonne halusimme mennä käymään. Paikka sijaitsee aivan Toronton maamerkin, CN Towerin vieressä. Russell herrasmiesmäisesti maksoi minulle kahvit ja sisäänpääsyn aquariumiin, josta olin yllättynyt (ja yritin jopa töniä häntä pois kassalta että voisin maksaa omat menoni). Aquarium oli todella iso paikka ja siellä oli ERITTÄIN paljon ihmisiä liikenteessä vapaapäivän kunniaksi. Muuten paikka oli hieno ja siellä oli paljon nähtävää myös vähän ”vanhemmillekin” ihmisille (meidän lisäksi aquariumissa oli todella paljon lapsiperheitä liikenteessä). Liput maksoivat 29,98 cadia, eli 20 euroa yhdeltä aikuiselta. http://www.ripleysaquariumofcanada.com/

Aquariumissa oli paljon tietoa eri kalalajeista ja näinkin mm. erilaisia meduusoita, haikaloja ja eksoottisten maiden kaloja. Aquariumissa oli jaettu alueet esim. trooppisten vesien kalojen ym., mukaan.

Lisäksi muutamaa kalalajia sai ihan koskettaa paikan päällä, itse en uskaltanut moista tehdä mutta Russell ujutti kätensä altaisiin silitelläkseen kaloja. Aquariumissa oli hieno ”sisäputki”, jonka sisällä oli aivan sellainen fiilis kun olisi oikeasti meressä kaikkien kalojen keskellä.

Saimmekin aikaa menemään reippaasti yli tunnin aquariumissa, jonka jälkeen menimme ulos todetaksemme, että Torontossa on oikeasti lämmin ja hyvä ilma! Ostimme vesipullot matkaamme ja lähdimme kävelemään ympäri satamaa ja pikkukatuja pitkin takaisin kaupunkia kohti. Matkalla kerroin Russellille suomalaisesta kulttuurista ja musiikista sekä opiskelustani. En ole tottunut kertomaan kerralla noin paljon itsestäni, joten olo oli hieman ahdistunut kun piti vain puhua itsestään ja omasta elämästä. Löysimme sattumalta kaiken juttelun keskellä pienen pubin, jonne pysähdyimme juomaan muutamat siiderit ja söimme samalla hyvää pubiruokaa seurustelun lomassa. Kello oli jo sen verran paljon illalla siinä vaiheessa, että pyysin jos voisin jo lähteä kotiin nukkumaan. Russell oikein herrasmiesmäisesti saattoi minut kädestä pitäen kämpälle, jossa jo kämppikseni odottikin minua. Samaan hengenvetoon kämppis kysyikin, osaisiko Russell kertoa meille miten voimme käyttää takapihalla sijaitsevaa suurta jenkkigrilliämme. Russell kohteliaana herrasmiehenä näytti meille miten saamme grillin toimimaan ja totesimme kämppiksen kanssa että nyt tiedetään mitä tehdään viikonloppuna! Rillataan, rillataan ja rillataan, siis.

Oli oikein mukava maanantaipäivä paikallisen matkassa. Sovimme, että näemme uudemmankin kerran Russellin kanssa. Hän on erittäin kiinnostunut Suomesta ja sen kulttuurista sekä luonnosta. Russell jo vakavissaan sanoikin, että hän tulee joku kerta vierailemaan Suomessa että minä voin näyttää hänelle vuorostaan paikkoja. Opetin Russellille myös muutaman suomenkielisen sanan, että hän pärjää kanssani edes välttävästi. :D On se aika söpöä, kun nämä täällä yrittävät vääntää suomenkielisiä sanoja.

Tänään tiistaina oli myös samalla minun ensimmäinen harjoittelupäiväni Suomikodissa, minkä takia tänne Kanadaan olen tullutkin. Asukkaat vaikuttivat mukavilta ja herttaisilta vanhuksilta sekä odotan, että pääsen näkemään kunnolla mitä kaikkea työtä Suomikodissa voi tehdä. Itse toimin vapaa-ajan ohjaanana, eli vedän toimintapiirejä vanhuksille yhdessä vapaaehtoistyöläisten kanssa. Lisäksi pääsen näkemään myös kotihoidon puolen työskentelyä, terapiakoiratyöskentelyä, paikallisten juhlien järjestämistä (mm. Canada day) sekä saan tehdä töitä eri vuoroissa. Kerään vähän ennakkoon tunteja, että pääsen juhannuksena käymään mahdollisesti New Yorkissa. Ohjaajani vaikuttaa todella mukavalta, joten uskon että työni tulee olemaan mieluista myös senkin puolesta. Heti kun tämä orientoiva viikko on ohi, ajattelin että kerron teille lisää Suomikodista – miten se toimii ja mistä voit itse löytää oman harjoittelupaikkasi. Nyt olen sen verran väsynyt tästä uuden tiedon määrästä, että on pakko ottaa pikkuisen lepiä ennenkuin lähden ostamaan bussissa käytettäviä tokeneita läheisestä kioskista. Huomenna minua odottaa kanssa uusi työpäivä, joten toivottavasti nukun ensiyönä paremmin!

Terveiset lämpimästä Torontosta teille kaikille. :)