Raipatirai! Tällä kertaa blogitekstini tulee Puolasta, Krakovasta, jossa olen jo viihtynyt muutaman päivän. Olen liiakseen hyvinkin viihtynyt lentokoneessa ja poistamassa jet lagia, joten aikaa ei ole ollut kirjoitella paljoa. Nytkin hotellin netti toimii erittäin vaihtelevasti, joten saa nähdä saanko ladattua YHTÄÄN kuvaa reissuistani blogiin - toivottavasti! Kuitenkin - ainakin Facebookissa kaverini voivat nähdä kuvia Auschwitzistä, joita otinkin lähemmäs 200-300 kappaletta.

 

Viimeinen ilta Torontossa meni mukavasti kämppäkaverin kanssa viettäen. Viimeiset päivät siivoilin asuntoamme siivompaan kuntoon vuokranantajani paluuta varten. Viimeisenä iltana kuitenkin halusin mennä syömään kämppikseni kanssa, joten kämppikseni töiden päätyttyä suuntasimme kummatkin keskustaan. Ihan ensimmäisenä menimme nettikahvilaan tulostamaan minulle yhden lentolipun.

Sen jälkeen menimme Yonge streetiä pitkin ihmetellen ruokaravintoloiden määrää. Halusimme mennä johonkin hyvään mestaan syömään ja minun toiveestani etsimme sushipaikan. Tarjontaahan riitti. Valitsimme Yonge streetillä olevan Sushisky-nimisen paikan, joka vaikutti siistiltä ja turvalliselta paikalta nauttia pakollinen sushiannos Torontossa. Luin myöhemmin jostain, että Sushisky olisi parhain ja suosituin paikka nauttia sushia Torontossa - mene ja tiedä. Valitsimme ruokajuomaksi puoliksi pullon valkoviiniä ja sen jälkeen totesimme, että olimme valmiita tilaamaan. Päädyimme valitsemaan "syö kaikki minkä jaksat"-tyyppiset annokset, joille hintaa tuli 20 euroa. Tarjoilija toi pöytäämme paperitilauslomakkeet sekä listan, josta saimme valita maki- ja sushiannoksemme. Ravintolareissu ei mennyt ihan niinkuin piti. :D

Esimerkiksi sushilistan kohdalla oli 1 pcs, eli 1 annos. Ajattelimme luontaisesti, että saamme valita yhden pienen sushipallon sushilistan alta. Lisäksi esim. makeja sai valita neljä kappaletta. Rupesimme valkkaamaan mieluisia annoksia itsellemme ja laskimme, että okei, 12 erilaista pientä annosta menee vielä tähän nälkään (ja jälkkäri lisäksi). Tarjoilija otti tilauksemme vastaan. Sitten alkoikin sitä ruokaa tulemaan ihan perhananmoiset määrät pöytään ja ihmettelimme että mitäs kummaa - ei me kyllä näin paljoa tilattu ruokaa! Tarjoilija yritti selittää meille, että hän oli puolittanut tilauksemme. Se 1 pcs sushilistan kohdalla tarkoitti, että saimme yhden annoksen KAIKKIA niitä kymmentä eri sushia, jotka listassa oli! :D Apua, loppujenlopuksi ahdoimme vatsat pinkeinä yhteensä 54 sushia, pullon valkkaria, vettä ja jäätelöt napaamme! :D ONNEKSI TARJOILIJA PUOLITTI TILAUKSEMME!!!! Kyllä niinkuin tuli äkkiä vuoden sushikiintiöt täyteen!

 

20140723_190045-normal.jpg

 

Seuraavana aamuna heräsinkin aikaisin hyvästelemään kämppikseni ja pakkasin tavaroita sekä fiilistelin kauniin kuumasta Kanadan ilmasta terassillamme. Noin yhden aikoihin raahasin 40 kiloa tavaraa ulos asunnosta lähimmälle bussipysäkille ja rukoilin melkein herrajeesusta, että selviäisin tavaroitteni kanssa matkasta. Ensimmäisenä 87C bussilla Broadviewin metroasemalle, sieltä metroon ja Kiplingin päätepysäkille. Metron päätepysäkillä otin bussin numero 192 Air Rocketiin, joka kulkee kaikkien Toronto Pearson International lentokentän terminaalien välillä. Perille päästyäni seilasin Aer Linguksen tiskille heittämään laukkuni matkaan ja check-innaamaan itseni lennolle. Sieltä turvatarkastukseen ja odottamaan lentoa Torontosta Dubliniin.

Lento lähti noin 45 minuuttia myöhässä. Aer Lingus ei silmissäni saanut mairittavia pisteitä palvelustaan. Kysyin koneessa, olisiko mahdollista saada lääkkeeni säilytykseen kylmään ja vastauksena oli tiukka ei. Silmät pyöreänä, vaarallisen näköisenä väsyneenä korppikotkana sanoin lentoemolle, että kyllä nyt perkele täältä varmaan löytyy joku muutaman sentin kylmä tila lääkkeilleni. Aikaisemmin JOKAISESTA lentokoneesta ja lentoyhtiöstä on löytynyt paikka lääkkeiden säilytykseen. Siinä hetken nahisteltuamme lentoemo sen verran heltyi, että hän suostui survomaan lääkkeeni ruokakärryyn jäiden sekaan. Thank God vaan hänellekin. En nukkunut lennolla mitenkään hyvin ja Dublinin puolelle päästyämme rupesikin jo aamuaurinko mukavasti näkymään.

 

20140724_222409-normal.jpg

 

Dublinissa minulla oli aikaa vaihtaa konetta noin puoli tuntia. Hirveällä paahtamisella kohti uutta turvatarkastusta ja juoksemista läpi lentokentän. Kerkesin onneksi seuraavalle lennolleni ihan hyvin. Lentoni siis jatkui kohti Pariisia. Lento jatkui samaisella Aer Linguksen koneella ja lisäkseni puolet koneesta oli täynnä lapsia. Tuttuni tietävät, että inhoan kiljuvia ja rääkyviä sinappipyllyjä yli kaiken. No okei, nämä olivat jotain varhaisteinejä jotka olivat olleet jollain leirillä Dublinissa.. Eikun silmälappu silmille, korvatulpat korvaan ja ottamaan pieniä aamu-unia koneessa.

 

Charles de Gaullen lentokentälle päästyäni menin odottamaan matkalaukkujani, jotka eivät koskaan saapuneet. Perkele. Eikun tekemään reklamaatiota herttaiselle sedälle matkalaukkuhihnojen läheisyyteen. Setä kyseli mistä olen kotoisin ja kerrottuani että Suomesta (Lappeenrannasta), hän kyseli onko kenties Kittilä tai Ivalo lähellä Lappeenrantaa. Lisäksi hän hyvin ylpeänä kertoi osaavansa muutaman sanan suomea. Sain kyllä niin hyvää palvelua tältä mieheltä, että matkalaukkujen häviäminenkään ei tuntunut niin pahalta! :) Siitä siis taksiin ja kohti hotellia. Hotellini sijaitsi lähellä Eiffeltornia (matkaa noin 500 metriä tai jotain). Campanile tai vastaava oli hotellin nimi. Ihan voin suositella siltä osin, hotellihuoneeni oli todella siisti sekä palvelu hyvää. Aamiainenkin oli maittava, vaikkeikaan se ollut ehkä niin kattava mihin olen tottunut (tarjolla mehua, vettä, kahvia, croisantteja, jogurttia, muroja jne.. ei ollenkaan hedelmiä, mysliä tai vastaavaa). Mutta valiteta ei – kyllä sillä mahansa täyteen sai.

Arvatenkin Pariisi meni minulta vähän ohi oikein luppoisan jet lagin kanssa. Pariisissa oli kyllä yksi helvetinmoinen trooppinen helle, joka vielä pahemmin sekoitti yöuneni. En nimittäin sitten OLLENKAAN osaa nukkua kuumassa. Ja Kanadassa totuin ilmastointiin talossamme, haha. :D

20140727_131426-normal.jpg

 

Lauantai-iltana kuitenkin nohevoidun sen verran, että menimme paikallisen, Dorianin, kanssa Eiffeltornin juureen viinille ja syömään. Kävimme lähikaupastani maukkaan valkkarin hintaan 3,50 euroa. Saimme matkaan muovimukitkin. Istuskelimme puistossa ja näimme kauniin Eiffeltornin iltavalaistuksen. Siitä jatkoimme matkaa kauemmas kohti ravintolaa, jossa söin illalliseksi kinkkupiirakkapalasen. HELKKARI se kämänen pala maksoi 13 euroa, joka oli vielä pienempi kuin ¼ osa palanen.. kyllä isä oli oikeassa, Pariisi on kallis paikka.

 

Sunnuntaina jaksoin kammeta itseni katsomaan Ranskan ympäriajon loppua sekä kävin muutamassa museossa ja kävelemässä. Pe-maanantaireissuun Pariisissa riitti juurikin 200 euroa, ilman tuliaisostoksia tai muuta shoppailua. Rahat menivät syömiseen, pääsylippuihin ja muutamaan taksimatkaan. Sain muuten matkalaukkunikin takaisin muutaman äkäisen puhelinsoiton jälkeen. Sunnuntai-iltana saapui ensimmäinen laukkuni ja maanantaina menin ensitöikseni tsekkaamaan terminaali ykkösestä toisen laukkuni - joka löytyikin runnottuna 100 muun matkalaukun alta.. No siitähän virkistyttyä (hyvää aamujumppaa tuo matkalaukkujen viskominen!) menin lentokenttäjunalla Pariisissa terminaali ykkösestä terminaali 2D:hen, josta lähtikin lentoni kohti Krakovaa, Puolaa.

 

20140728_121712-normal.jpg

20140728_143815-normal.jpg

 

Krakovan lentokenttä on mukavan pieni ja helppokulkuinen. Eikun taas matkalaukkujen noutoon perille päästyäni. Tällä kertaa isompi matkalaukkuni lahosi juuri ennen taksiin astumista, perkele. Kyllä hävetti kun taksikuski sanoi vielä "ONPA PAINAVA LAUKKU". No onhan se jukolauta kun oot kaksi ja puoli kuukautta reissannut. :D Taksilla siis matka kohti Krakovan keskustaa ja Station Aparthotellia. Puola on mukavan halpa maa, taksimatkaksin maksoi vaan 15 euroa ja matkaa kuitenkin tuli ainakin yli 20 km. Alunperin taksimatkan hinta oli 109 slotia, mutta taksikuski sovitusti alensi hintaa 89 slotiin kuten oltiin alunperin sovittu. Ja olipahan taksikuski aivan syötävän herkullisen näköinen herkkupylly, voi autuus! Se nyt ei kuitenkaan ole se asia, mistä minun piti kirjoittaa alunperinkään. :D

 

20140728_202218-normal.jpg

 

Ensimmäisenä päivänäni buukkasin hotellin respasta itselleni matkat Auschwitziin ja suolakaivoksille. Matkaan sisältyivät kuljetukset (tulevat noutamaan hotellista ja tuovat takaisin hotellille), opastukset kohteissa sekä pääsyliput. Kummallekin kohteelle tuli opiskelijahinnaksi vaivaiset 53 euroa KUMPAANKIN KOHTEESEEN - halpaa kuin Frankfurtin makkara konsanaan, oikeasti! Ekana iltana pistäydyin jo katselemassa vähän maisemia Krakovassa. Hotellini sijaitsee siis aivan Krakovan juna- ja bussiaseman vieressä. Kävelin Galeria Krakowskan (ostoskeskus) läpi vanhaan kaupunkiin syömään illallista Hard Rock Cafeeseen ja samalla ihastelin eurooppalaista tunnelmaa.

 

20140728_205626-normal.jpg

 

 

Tiistaiaamuna aikaisin ylös, suihkuun ja aamupalalle. Käsitykseni buffetaamiaisesta on ilmeisesti ihan kiero, koska ajattelin että saan syödä aamiaista niin paljon kun mahaan mahtuu. Kissanpissat. Aamiainen oli valmiiksi annosteltu, ja siihen sisältyi kolme isoa leipäpalaa, pieni annos paistettua munakasta, erittäin rasvaista juustoa kolme palaa sekä makkaraa kolme palaa. Lisäksi oli hunajaa, hilloa, sulatejuustomöykky ja pieni voinokare. Sain valita kahviautomaatista haluamani kahvin. No, suomalainenhan ei tunnettuun tapaan osaa muutakuin valittaa mutta valitin vain mielessäni. Palvelu kyllä oli hyvää ja aamiaiskahvila sen verran idyllinen, että kyllähän sitä tuollakin annoksella sai napansa täyteen.

 

Pikkubussi tuli noutamaan minut klo 11.30 viereiseltä parkkipaikalta kohti Auschwitziä. Henkilökohtainen hovikuski siis. No, hän pahoitteli alkuun kovaan ääneen sitä että hänen täytyy pick upata myös muita matkustajia taksiin yllättäin, joten olisihan asia siis ok minulle. Enhän minä voinut sen nappisilmän ehdotuksesta kieltäytyä. :D Kävimme siis muutaman muun matkustajan kyytiimme ja lähdimme kohti Auschwitziä. Nuori poika oli ehdottoman hullu ajaessaan - sitä en kiellä. Ajoimme kuitenkin todella viihdyttävää reittiä  - paljon peltomaisemia sekä kauniita pieniä maalaistaloja. Aika-ajoittain näin myös junaradan, jolla ihmisiä ollaan kuskattu keskitysleirille. Poika pisti meille pyörimään myös Auschwitzistä kertovan videon, jota itse en niinkään katsonut vaan tuijotin vuoronperään hymyillen kuskia sekä maisemia. Videon näyttäminen on hyvin yleinen tapa matkalla Auschwitziin ja osittain mielestäni video oli todella huonosti tehty propagandavideo, joka saa ihmiset tuijottamaan maailmanhistoriaa monttu auki uskovaisina. Perille päästyämme Auschwitz 1:seen paikalla oli aivan tuhottomasti ihmisiä. Parhaimmillaan oppaan mukaan museossa vierailee 9000 ihmistä päivittäin ja sen kyllä huomasi. Opaskierroksen sai valita englanniksi, saksaksi, espanjaksi, puolaksi ja vissiin vielä muillakin kielillä.

 

 

10543559_796561680375169_117092444441244

 

 

Suosittelen ehdottomasti valitsemaan opastetun kierroksen. Kioskeissa myytävät oppaat eivät ole mitenkään kattavia (suomalainenkin opas jonka ostin matkamuistoksi, oli vain muutaman sivun mittainen) sekä itse paikan päällä opaskylttejä ei ollut niin paljoa kun olin arvellut. Auschwitz 1:sestä pääsimme näkemään mm. rakennus neljän (eli parakkeja, sairaanhoitopaikan, krematorion ym.) jossa näimme erikseen isoja saleja. Rakennus neljä oli jaettu vielä kuuteen isoon saliin, jossa näimme mm. valokuvia, paperidokumentteja sekä muutamia esineitä.

 

 

Lisäksi ykkösessä näimme myös rakennus vitosen, kutosen, seiskan, kympin ja rakennus 11 - kuolemantalon. Kuolemantalo sijaitsee rakennuksen 10 ja 11 välissä, siellä voit nähdä kuuluisan kuolemanmuurin, jossa teloitettiin tuhansia vankeja. Mielestäni rakennus 11, eli kuolemantalo oli pelottavin ja vaikuttavin talo nähdä ykkösen alueelta. Siellä näki mm. kellareita, jossa on tehty ensimmäinen ihmisten joukkoteloituskokeilu. Lisäksi kellarissa pidettiin selleissä vankien lisäksi siviiliväestöä. Siellä myös säilytettiin vankeja joita SS oli todennut syyllisiksi keskitysleirin sääntöjen rikkomiseen. Kellarikerroksissa näin kolmenlaisia rangaistussellejä. Suurin osa oli tavallisia sellejä, lisäksi näin myös seisomarangaistussellejä.

 

Luontaisesti vaikuttavaa oli nähdä myös krematorio ja kaasukammio. Kaasukammion seiniltä pystyit näkemään ihmisten raapimajäljet seiniltä. Kaiken tämän jälkeen meillä oli pieni tauko, kuski heitti meidät Auschwitz 2 - Birkenauhun, joka on noin kolmen kilometrin päässä ykkösestä. Siellä sijaitsee myös juutalaismuseo.

 

 

10547945_796583653706305_185400299147104

 

Birkenaussa pääsimme näkemään mm. muuratun parakin sisältä, suihkurakennuksen (vessarakennukseen emme päässeet, koska ne ovat niin huonokuntoisia mutta näimme ikkunasta kyllä minkälaiset vessat siellä oli), junavaunun, puuparakin, muistomonumentin, raunioituneet krematoriot sekä vahtitornin. Kokonaisuudessaan Auschwitzin 1 ja 2 alueeseen meni kävelyyn reippaasti yli kolme tuntia. Kannattaa siis varautua hyvillä kävelykengillä ja juotavalla mukaan. Välillä tie oli niin huonokuntoista, ettei kyllä korkkareilla kannata mennä sipsuttelemaan paikan päälle. Lisäksi välillä kannattaa varautua jonottamaan, koska turistiryhmiä on niin monta samaan aikaan liikenteessä, että kaikki eivät mahdu aina sisälle kerralla katsomaan paikkoja. Lisäksi kannattaa varautua myös säähän, koska meillä kierroksen loppupäässä alkoi satamaan vettä ja yllättäin suojaisia paikkoja ei löydy hirveästi lähistöltä.

 

Enempää en Auschwitzistä kerro, kyllä jokainen voi kerran elämässään sen käydä katsomassa. Vaikuttava ja ISO paikkahan se oli. Ei kyllä paljoa hymyileviä naamoja nähnyt. Lisäksi turistikierroksella sain uutta tietoa keskitysleireistä sekä oikeasti ymmärsin sen, kuinka järjestelmällistä toiminta Auschwitzsissä on ollut. Voin ihan suositella paikkaa nähtäväksi ja kerron mielelläni lisää teille jos kysytte.

 

Budjetiksi minulla on ma-pe ajalle Puolaan 200 euroa, joka on riittänyt mainiosti tähän mennessä. Hintataso Puolassa on ihanan halpaa, esimerkiksi eilen litra olutta sekä iso pizza illalliseksi maksoi vain 8,5 euroa. Useimmissa paikoissa olen saanut hyvää palvelua englanniksi sekä Krakova ainakin on helppokulkuinen ja ihanan avoin paikka nähdä maisemia ja paikallisia. Tänään matkaan suolakaivoksille, josta kerronkin lisää myöhemmin. Kiitos myös teille kaikille lukijoille matkani varrella, parhaimmillaan minulla on ollut 500 lukijaa päivässä joka on yllättänyt minut positiivisesti! Toivottavasti mielenkiinto jatkossakin pysyy korkealla blogiani kohtaan!

 

 

Kettu kuittaa Tymbark-mehun äärestä, Puolasta.